maanantai 28. heinäkuuta 2014

Puutarhassa

Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala.
Jos kolme päivää, mene naimisiin.
Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se.
Jos haluat olla ikuisesti onnellinen,
ryhdy puutarhuriksi.

-Kiinalainen sananlasku-

Ihailen isoja ja runsaita puutarhoja. Kauniita istutuksia, kukkien väriloistoa, puiden katveessa viileitä lepopaikkoja, puut notkuvat omenoista ja muista hedelmistä, pihan perällä kenties pieni kasvimaa. Saattaapi jossain solista vesikin.

Kotimme valmistui vuonna 2011. Ensimmäisenä kesänä rakensimme autotallin. Ja maalasimme talon. Seuraavana kesänä rakensimme terassin ja laitoimme pihaan siirtonurmen. Tai minä olin "vesiletkuvastaava", en ison mahani kanssa voinut kantaa, enkä juuri rullata nurmea paikoilleenkaan. :o) 

Meillä ei siis ole vielä runsasta ja rehevää puutarhaa, enkä tiedä tuleeko sitä koskaan, muuta kuin haaveissani. Mielestäni uuden omakotitalon puutarhaa ei pidä hetkessä saadakkaan valmiiksi. 
Ajan kanssa katsotaan mikä puu tai pensas minnekin kohtaa sopisi. 
Eräät tuttavamme istuttivat ensimmäisenä kesänä koko pihan täyteen puita, pensaita, kukkia. Seuraavan kesän he käyttivät puiden, pensaiden ja kukkien siirtelyyn... 
Ehkä he olivat oivaltaneet kiinalaisen sananlaskun onnellisuuden ja ryhtyneet puutarhureiksi. :)

Toistaiseksi meillä on vasta kaksi muurinkivistä valmistettua istutusallasta. Muutama puu on myös istutettu. Lisää puita pihaamme tulee vielä myöhemmin, mietitään niitä ensin ajan kanssa. Ja miehen. 

Nyt on ollut jo aikaisin aamulla tosi kuuma. Innokkaan pienen puutarhurin kanssa ollaan oltu nyppimässä rikkaruohoja ja kastelemassa kukkia jo kukon laulun aikaan. Apurini on vaan välillä turhan innokas... Anteeksi naapurit, jos pensasaitamme on hiukan harventunut. ;)











Kuunlilja kukkii ensimmäistä kertaa




Heinäseipäät, palanen Pohojammaata <3 





Ai miksi vain haaveissa puutarhamme on runsas, rehevä ja kasveja täynnä?
Minulla on ötökkäkammo! :D Helppohoitoista siis, kiitos!

T

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Minun ystäväni on kuin villasukka...

Tiedäthän tunteen, kun näet ihmisen, jonka kanssa viime tapaamisesta on vierähtänyt pitkä aika, 
mutta voitte silti jatkaa juttua, kuin taukoa ei ikinä olisi ollutkaan?
On onni, että olen saanut elämääni tällaisia ihmisiä. 
Vaikka matkat välillämme olisikin pitkiä, ajatukset kulkeutuu  usein ystäviin ja yhteisiin juttuihin - muistoihin. 

... minun ystäväni on kuin niitynkukka... 


Rakas ystäväni T, saapui Suomeen pienen tyttärensä kanssa, heinäkuun alkupuolella. 
Miten ihanaa olikaan nähdä taas, vuoden tauon jälkeen! 
Ja niin helppoa, ilman turhia jännityksiä ja jäykistelyjä. 
Lähes koko sen ajan, minkä olemme tunteneet, olemme asuneet pitkän välimatkan päässä toisistamme. 
Silti yhdessä olo on aina ollut ollut helppoa, huoletonta ja hauskaa. 
T on paitsi minulle, myös esikoisellemme, tärkeä ihminen. 
Kummitäti.
(Ajattele T, siitä on kohta jo 13- vuotta, kun Lillikirppu syntyi <3 )

Ja tuo taaperojengi... <3 
Ei tarvinnut yhtään kolistella sarvia ja hioa särmiä. 
Miten ihanasti meidän poika-N (1v 11kk) ja T:n tyttö-N (1v 6kk) viihtyivät yhdessä. 
Ja jos äidit luulivat, että nyt istutaan ja jutellaan, niin erehtyivät pahemman kerran. Kiirettä piti!

... kukkuu...






Eilen illalla sanoimme haikeat hyvästit vieraillemme. 
Heidän matkansa jatkuu vielä hetkeksi Suomen mummolaan ja siitä kohta taas lentäen omaan kotiin. 
Paljon olisi ollut vielä puhuttavaa ja yhteistä puuhaa. 
Aina se aika vain loppuu kesken.






Kiitos muruset yhteisistä hetkistä! Turvallista kotimatkaa! <3 

T



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kuka? Mitä? Missä?

Villa Laukka on vuonna 2011 valmistunut talo Etelä-Suomessa. Nimen kotimme sai, kun esikoinen (silloin 10v) saapui eräänä päivänä koulusta kotiin ja kertoi keksineensä kodillemme nimen 
"Tää on Villa Laukka! Toivottavasti sopii kaikille" 
Eipä se nimi miestä pahenna, tuskin taloakaan. :)

Villa Laukassa asuu nelihenkinen perhe; äiti, isä, V (kohta 13-vuotta) ja N (kohta 2-vuotta).
Tänne etelään päädyin aikoinaan työn perässä. Sydämeltäni olen vahvasti pohojammaalainen. 
Vielä vuoden verran saan nauttia ihanasta arjesta kotona, ilman työn tuomia velvoitteita. 
Viettää aikaa ystävien kanssa, sisustaa kotia, olla kotona vastaanottamassa tulevaa seiskaluokkalaista, nauttia kiireettömistä päivistä pienemmän kanssa, matkustella.
Toki kaikkea tätä voin tehdä myös töihin palattuanikin, mutta rajoitetusti kuitenkin. 

Inspiroidun kaikesta kauniista. Oma tyylini on ehkäpä hiukan modernia, ripauksella maalaisromantiikkaa. 
Nautin käsillä tekemisestä. Monta ideaa odottelee tälläkin hetkellä toteuttamista. 




Ihanaa ja puuhakasta viikkoa! Meillä se sujuu pihatöitä tehden.

T

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Tästä se alkaa...

Pitkään mietin ja pähkäilin, harkitsin ja punnitsin... Uskallanko? Osaanko?

Vuosia olen seurannut eri blogeja ja miettinyt, josko minäkin jonain päivänä?
Nyt on se päivä. 

Kirjoitan rennolla kädellä minulle tärkeistä asioista. 
Kodista, sisustuksesta, kauniista lasten vaatteista, lapsiperheen arjesta. Elämästä.
Tervetuloa Villa Laukkaan!


T