Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa rappusilla tirskuen.
Aika monta noitaa hiipi aivan hiljaa luokse ovikellojen.
Koska ovi aukeaa?
Koska jonkun nähdä saan?
Koska yhtä aikaa huudetaan,
päästäänkö me virpomaan?
Huomenna ne taas liikkuu, pienet noidat nimittäin. :)
Muistan itsekin lapsuudesta tuon jännityksen kutkutuksen,
kun oven takana odoteltiin, kuka oven avaa ja mitä herkkua pannuun pudotetaan.
En kyllä muista, että oltaisiin kovasti kyselty, että saako virpoa?
Heti, kun ovi aukesi, alettiin suoraan loruilemaan.
On kestänyt todella kauan tottua ja muistaa, että täällä päin virpojat soittelevat ovikelloja jo huomenna eli palmusunnuntaina.
Vaikka olenkin jo reilut 20 vuotta sitten muuttanut Pohjanmaalta pois, tulee silti yhä "yllättäen" tämä virpomispäivä.
Pohjanmaalla käydään virpomassa pääsiäislauantaina.
Mutta nyt olen muistanut ja varautunut pikku virpojien vierailuun. :)
Ovikellon onkin parasta soida tiheästi... Minähän en noita herkkuja syö! :D
Taitaapa täältä tosin löytyä kaksi innokasta syömäriä, jos herkkuja jää jäljelle.
Minusta on ihan hauskaa, kun käy virpojia.
Moni tuttavapiiristä ottaa ovikellonkin pois, ettei virpojat soittele ovella. :)
Meillä ei esikoinen pienempänä koskaan innostunut virpomaan ja kuopus on vielä liian pieni siihen puuhaan.
Minua ei tämä pääsiäisperinne haittaa.
Mitkäs fiilikset teillä on?
Hauskaa viikonlopun jatkoa!
Muistaakaa siirtää kelloja kesää kohti ensi yönä!
Terhi