sunnuntai 5. lokakuuta 2014

REISSULESKI

Kun tapasimme aikoinaan mieheni kanssa, hän oli aloittelemassa pienen tauon jälkeen taas reissuhommia. Lähes koko suhteemme ajan olen siis ollut "reissuleski".
Kaikkeen tottuu, etenkin, kun näin on ollut alusta asti.

Alaska

Esikoisen oltua pieni, mies oli 4-8 viikkoa maailmalla, mutta sitten myös saman verran kotona. Ja silloin hän oli ihan oikeasti kotona. Ikävä oli reissaajallakin kova. Ei silloin oltu kuultukaan mistään Skypeistä tai vastaavista. Oli vain puhelin ja sekin toimi vain, jos oli hyvä kuuluvuusalue. Saattoi mennä viikko tai kaksi ennen, kun kuulimme iskästä mitään. Ja voin kertoa, että silloin oli 2500 markan puhelinlasku ihan normaali...
Miehen ollessa kotona, lapsi kävi päiväkodissa vain hyvin satunnaisesti. Hän ei yksinkertaisesti malttanut viedä lasta sinne, kun halusi olla ja puuhailla lapsen kanssa yhdessä. Eskarivuonna saimme kunnon kiistan aikaan, kun sanoin, ettei lapsi voi olla kuukautta pois. Niinpä lapsi kävi sitten (lähes) joka päivä muutaman tunnin eskarissa.
Ymmärrän täysin mieheni halun olla yhdessä perheen kanssa, kun joutuu olla niin paljon pois. Itse en ikimaailmassa pystyisi vastaavanlaiseen työhön!

Namibia -Walvis Bay

Kun esikoinen aloitti koulun, vaihtoi mies työpaikkaa.
Ihanaa, huokaisin! Vihdoinkin voisimme olla kuten normaalit perheet, viettää illat yhdessä, tehdä ruokaa yhdessä, käydä kaupassa...
No, toisinaan niinkin. :)
Työnkuva muuttui aika nopeasti ja ulkomaankomennukset saattavat olla pitkiäkin. Eikä niiden välissä ehdi kiireisnä aikoina olla kotona välttämättä kuin pari päivää tai viikon.

Singapore

Toisen lapsen syntymän jälkeen miehen reissut ovat tuntuneet välillä tosi rankoilta.
 Minulle. Hänelle. Ja lapsille.
Pikku kakkosemme olikin aivan erilainen, kuin veljensä. Siinä missä esikoinen on nukkunut yönsä aina hyvin, saattaa pienempi yhä herätä useampaan kertaan yössä. Ja temperamenttia tuosta pienestä miehestä löytyy enemmän, kuin meistä muista yhteensä.



Hong Kong

Muutama vuosi sitten miehelle kertyi noin 230 reissupäivää!
Aiemmin jo mainitsinkin, että molempien vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat k-a-u-k-a-n-a-!
Tokihan se olisi välillä ihanaa, jos apua olisi lähempänä.
Täytyy kyllä sanoa, että aina, kun olen apua pyytänyt omilta tai miehen vanhemmilta, sitä on saatu!
Ja ihanat ystävät auttavat aina, toisinaan ihan pyytämättäkin. <3
Moni onkin kysynyt, että miten jaksan ja pärjään, kun yksin pyöritän arkea.
Niin, tokihan välillä väsyttää, ärsyttää ja uupumus on ihan käsin kosketeltavaa, mutta ei se ylitsepääsemätöntä ole. Se, mikä on monelle muulle normaalia arkea, olisi minulle ylellisyyttä; toinen aikuinen jakamassa arjen haasteet. 
Mutta ihminen sopeutuu siihen mitä on. Meillä on aina ollut mies reissutöissä, joten siihen on jo niin tottunut. 
Mitä se hyödyttäisi, jos valittaisin ja surkuttelisin "kohtaloani" koko ajan?
Jos ei ole vaihtoehtoja, niin jokainen ihminen pärjää. Aivan varmasti.
Hattua nostan perheille, joissa syystä tai toisesta on vain yksi vanhempi!


Espanja -Madrid

Viimeisen vuoden sisällä mies on ollut komennuksilla ympäri maailmaa toinen toistaan upeimmissa paikoissa.
Alaska, Namibia, Hong Kong, Sisilia, Malta, Tanska, Ranska, Singapore, Venäjä, Hollanti, Saksa, Espanja, Italia, Norja....
Aika huikeita paikkoja, vai mitä? 
Kolme päivää sitten mies lähti Venäjälle. Tästä reissusta pitäisi selvitä viikossa.

Ranska - Marseille

Välillä reissut saa yllättäviä käänteitä ja komennus venyykin jostain syystä.
Sinä vuonna, kun aloimme rakentamaan ja keväällä oli kaikki mahdolliset tarjoukset ja kilpailutukset vetämässä ja päätöksiä ja valintoja piti tehdä, mies lähti reissuun.
Edessä oli 1,5 viikkoa Espanjassa. Hyvä, ajattelin minä, päästään sitten taas yhdessä tekemään päätöksiä, kun hän kotiutuu...
Puolitoista viikkoa venyikin lähes 12 viikkoon! Kyllä, 12 viikkoa!
Samoin kävi tämän vuoden kesäkuussa. 
Namibia ja 5 päivää. Viisi päivää vaihtui 29 päiväksi.
Silloin pettymys tietenkin on aivan valtavan suuri, kun odottaa ja odottaa, eikä kukaan osaa sanoa varmuutta paluu päivästä.
Onneksi välillä käy niinkin, että paluu aikaistuu. Harvemmin, mutta joskus kuitenkin.

Tanska

Toki oman jännityksensä asiaan tuo maailmalla vallitsevat olotilat.
Jotenkin se, että "me kuljetaan koko ajan aseistettujen vartioiden saattamina" ei rauhoita minua pätkääkään!
Silloinhan siellä on jotain meininkiä ilmassa, jos pitää koko ajan olla vartijat mukana...?
Yleensä en edes mieti näitä asioita. 
 Uskon ja luotan, että hän kotiutuu jokaisen reissun jälkeen kunnossa ja ehjänä kotiin.

Hollanti


...Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan...

T

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti reissuaikataulu pitää ja saat miehesi kotiin pian. Saatte yhdessä nauttia joulunmakuista teetä takkatulen ääressä ja vain olla. VOIMAHALAUS Pohojammaalta <3 t. Sielunsisko

    VastaaPoista
  2. Kiitos muru! <3 Aikataulu todellakin pitää! Hän saapuu jo tänään, puolen yön aikaan, kotiin. Vuorokauden etuajassa!

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!