maanantai 18. elokuuta 2014

On syksy niin ihmeellinen...






Tänään on ollut ensimmäinen hiukan syksyisempi päivä. 
Aamulla satoi vettä ja oli harmaata. Nyt välillä aurinkokin pilkahtelee, mutta tuuli on kova. 
Käytiin pienen miehen kanssa ihmettelemässä ensimmäisiä alkusyksyn merkkejä. 
Kierrettiin ihan vain omassa pihassa ja omalla kotitiellä, mutta aikaa kului, 
kun jokaisessa lätäkössä piti loiskuttaa ja uittaa ankkoja. 
Kivaa! 
( Minäkin hyppäsin yhteen lätäkköön, VALITETTAVASTI siitä ei ole kuvaa... ;) )




On lottovoitto syntyä neljän vuodenajan maahan. 
Niin paljon, kuin kesästä pidänkin, olisi tylsää, jos aina olisi kesä. 
Ei ole yhtään vuodenaikaa josta en pitäisi. Toki pitkään jatkuneet vesisateet, jokapäiväiset lumityöt, harmaus ja pimeys saa välillä valituksen sanan lipsahtamaan suupielestä, mutta toisaalta, niin saa myös kovat helteetkin ihmiset huokailemaan. 




Ja säässä kuin säässä pärjää, kun on pukeutunut oikeisiin varusteisiin. Jos meillä ei ulkoiltaisi päivittäin, kiipisi varmaan niin äiti kuin lapsikin seinille. :)



Meillä on molemmilla käytössä Crocsin keltaiset kumpparit. Ja voin vain suositella niitä! Kumisaappaat on yleensä hurjan painavat, paksuine pohjineen ja etenkin pienillä lapsilla, joilla muutenkin on liikkuminen (varrelliset) kengät jalassa haastavampaa, niin ei se ainakaan helpotu "tönköillä" kumisaappailla.
Crocsin kumpparit on todella kevyet ja helppo sujauttaa jalkaan kätevien "kahvojen" avulla.
Ja plussaa tulee myös ihanan raikkaista väreistä!

Olen itsekin yllättynyt, mutta meillä taitaa tänä vuonna olla keltainen ykkösvärinä ulkovaatteissa! Ihanan pirteä väri! 
Myös minulta löytyy kirkkaan keltainen ulkotakki! 
Samikset, tekstiilikaksoset. Hah!


On syksy niin ihmeellinen

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.



Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.



säv. Jussi Rasinkangas  sanat. Juhani Konola


Kirpeitä syyspäiviä odotellen!

T







2 kommenttia:

  1. On kyllä ihanan pirtsakka väri tuo keltainen :) Siitä tulee niin hyvälle tuulelle!

    VastaaPoista
  2. Niin on! Erottaa ainakin hyvin missä lapsi liikkuu. :) Ja meillä on myös keltainen talvihaalarikin! :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!