Muutaman päivän mielessä on pyörineet erilaiset ompelutyöt.
Tänään sain inspiksen kaivaa ompelukoneen esiin ja alkaa huristelemaan. :)
Välillä kone saattaa pölyyntyä kaapissa viikkoja, jopa kuukausia. Sitten alkaa pieni kutina, joka yltyy ja yltyy, kunnes on pakko hakea kone ja ommella, ommella ja ommella... Kunnes iskee kyllästyminen.
Toki tuo 2-vuotias apupoika pitää siitä huolen, ettei äiti ompele urakalla, vaan yksi juttu silloin, toinen tällöin. Hitaasti, mutta varmasti.
Tykkään ommella ja tehdä käsilläni muutenkin kaikkea.
En ompele vaatteita. Teen lähinnä sisustusjuttuja ja lapsille kaikkea kivaa.
En osaa virkata. Paitsi ketjusilmukkaa.
Puikoilla kutominen onnistuu tarvittaessa, ehkä. Viimeksi taisin kutoa hmmm, yläasteen käsityötunnilla Coca cola-villapaidan. Kudoin paitaa itselleni ja siitä piti tulla koko XS, mutta tulikin XL. Isäni sai jouluna kivan paidan. ;)
Ja tästähän on aikaa vain hetki... Reilusti yli 20 vuotta! :) Hui!
Taitaa siis tuon ompelukoneen kanssa yhteistyö sujua parhaiten.
Syksylle työn alla olisi muutama lorupussi, useampi viirinauha, torkkupeitto, pari enkeliä, kruunu, leikkiruokia, eläimiä... Jouluisia juttuja en vielä mieti. :)
Kankaita löytyy kotoa riittävästi (miehen mielestä liian paljon). Kipinän iskiessä on siis helppo ruveta hommiin heti, eikä tarvitse juosta kangaskauppaan.
Tänään ompelin viirinauhan kahdelle ihanalle pienelle tytölle lahjaksi. Viirit olivat luonnollisesti tyttömäisiä, vaaleanpunaisen eri sävyjä.
Huomenna lähden vielä shoppailemaan esikoiselle koulutarvikkeita ja vaatteita.
Useassa paikassa koulut ovatkin jo alkaneet. Meillä ne alkaa tulevana maanantaina.
Enää siis viikonloppu aikaa hölläillä.
Seiska luokka tulee taatusti olemaan paljon haastavampi ja työntäyteisempi, kun aiemmat vuodet alakoulun puolella.
Levätään siis vielä pari päivää kunnolla, maanantaina se arki taas alkaa.
Ja hyvä niin!
T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!